Kolumni

Varissuo on hieno alue tehdä hengellistä työtä. Varissuolaiset ovat ottaneet meidät pesulalaiset hyvin vastaan. Olemme voineet jakaa elämäämme ja kulkea rinta rinnan iloissa ja elämän haasteissa. Itse asiassa juuri elämän vastoinkäymiset ovat niitä kontaktipintoja, yhteisiä kokemuksia, joita meillä kaikilla on taustasta, sukupuolesta, iästä, varallisuudesta, uskonnosta, kansallisuudesta tai jopa onnistumisista riippumatta.

 Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä, sanovat kasvatusoppineet. Varmaan onkin viisasta totuttaa jo taapero siihen, että kaikkea ei voi saada. Muuten pudotus todellisuuteen on raju, kun päivähoidossa leluja ei voi haalia itselleen, kouluun täytyy mennä joka arkipäivä ja lukiossa kympit eivät irtoakaan pelkällä tuurilla.

Så var det dags igen för en ny termin. Jag låter kanske som en högstadielärare när jag talar om terminer, men det är jag inte, utan frikyrkopastor. Den gemenskap som jag tjänar består främst av studenter vilket gör att året får sin naturliga rytm av studenternas terminer.

Kesä on sitten mukavaa aikaa. On lämmintä ja valoisaa. Linnut laulaa ja luonto näyttää parhaat puolensa. Tänä kesänä tuota lämpöä riitti Suomessakin ihan kuumuuteen asti.
Kun aamulla herätessä sisälämpötila 31¤ C, tuntui, että se oli vähän liikaa. Koko maasta taisi loppua tuulettimet kesken parhaan sesongin. Ensi vuonna voi taas olla, että varastoissa on liikaa, kun varaudutaan samanlaiseen kesään kuin mitä oli nyt. Sen sitten aika näyttää, mitä ensikesä tuo tullessaan säiden suhteen. Nyt kävi niin, että sadeasut oli neljänviikon aikana kassissa.

Aivan kuin meille olisi annettu myrskyvaroitus. Edessä on epävakaista, vähitellen myrskyksi kehittyvää. Merkilliset väkivallan aallot kouluissa ja kodeissa, taloudellisen kehityksen pelottavat ennusteet, sodat ja nahistelut maailmalla sekä lentoliikenteen hyydyttänyt tulivuoren purkaus Islannissa. Ne puhuvat omaa karua kieltään; hämmentävät ja pelottavatkin. Tuuli riepottelee jo nyt, vaikka myrskyrintama vasta lähestyy, siltä tuntuu.

Ihmisten maailmankuvissa on todella suuria eroja. Ja kaikkiin maailmankuviin liittyy oletuksia ja uskomuksia – kaikkein tieteellisimpäänkin. Valtaosa meistä odottaa elämältä ja kehitykseltä enemmän; odotetaan ihmeitä, olosuhteiden parantumista, tieteen uusia kehitysaskeleita. Toivoa täytyy olla, muuten on hankala ellei jopa mahdotonta elää. Siksi se näkemys, johon henkilökohtaisesti turvaa tai oma maailmankatsomus nojaa, alkaa saada elämää suurempia, jopa uskonnollisia elementtejä.